Once upon a time

torstai 26. syyskuuta 2013

This is night life!

Saatoin ehkä unohtaa pistää ihan vaan muutaman kuvan maanantaista ku oli pikkasen väsyny ja haikee olo. Tosin siis tällä kertaa sain ajatukset pois tästä asiasta joka tapahtui. Meillä oli illanvietto silloin maanantai iltana ja meillä oli disco. Mun mielestä se meni super hyvin ja mulla oli ihan super kivaa! Siis en osaa arvatakkaan.. Se ilta piristi kovasti mun mieltä. Sai vaan tanssia päättömästi eli bilettää ihan huolella!!
Mut pistän tähän nyt ihan muutaman kuvan jotka sain kaverilta. Eli parhaat otokset minusta ja kaveristani..

tiistai 24. syyskuuta 2013

mä annan sut pois mä päästän sut pois vaikka sattuu...

Viimesien kuukausien aikana on lähteny kaks liian hyvää ihmistä mun elämästä! Kun ensimäisestä selvitiin tuli toinen vain muistoksi.

9.7.2013 Kuoli yksi todella ihana ihminen. En voi ymmärtää vieläkään että miten se oikein tapahtu kaikki tuntu niin uskomattomalta ja sellaselta ettei sitä osannu sanoin kuvailla. Kaveri soittaa kello. 1.00 ja mä muistan ikuisesti ku vastaan puhelimeen ja kaveri kysyy et oonko jo kuullu uutiset.. Luulin ensin et se on jotain hauskaa ja et jollekki on vaan sattunu jotain noloa tai sit jostain on tullu pari.. Mut ei siinä vaiheessa ku kaveri kerto mitä tosiaan oli tapahtunu. Mun sydän jätti lyöntejä lyömättä. Henkeä alko ahistaa ja kyyneleet alko virrata.. Niistä ei tullu loppua. Sisko soitti heti perään ja kysy joko oon kuullu.. En saanu sanaa suustanu nyt se arvas että kyllä, olin kuullu. Se yritti lohdutella muo ja saman tien soitin äitille.. No eihän se vastannu ku se oli Puolassa ja siellä on eri kellon ajat ku täällä.. Seuraavasta työpäivästä ei meinannu tulla mitään.. Kaikki tunut niin turhalta ja semmoselta että en ois tahtonu olla töissä.. Rikkaruohot tuntu siinä vaiheessa ihan tois sijasilta. Käytiin työkavereitten kanssa viemässä kynttilä tän pojan muitsopaikalle ja tuntu jotenki niin hyvältä ja koskettavalta ku niin moni oli tuonu sinne kynttilöitä. Samalla pääs kyllä itku. Se oli oikeesti tapahtunu.. Yks hyvimmistä ihmisistä ketä tunsin oli poissa.

Elit ahkeran elämän,
jätit muiston,
kauniin ja lämpimän.

22.9.2013 Tarkotus oli viettää mukava päivä uuteen oppilaitokseen tutustuessa. Mutta toisin kävi. Luin että taas yksi nuori on poistunut. En ensin tiennyt kuka ennen kun selasin sivustoa alaspäin.. Isku oli kun suoraan vyön alle kun kuulin. Saman tien kyyneleet kiirivät silmiini muttaa yritin pitää ne sisällä se ei vain onnistunut tuska ja suru olivat niin kovat. Hän oli poissa. Tyttö josta kaikki pitivät jota kaikki rakastivat. Ja joka rakasti kaikkia! Tuntuu kun eilinen olisi ollut unta, mutta ei. Kaikki oli totta liiankin totta. Omat murheet ja huolet kaikkosivat ja päässäni pyöri vain ajatus miksi! Miksi niin hyvien ihmisten päivät ovat täydet ennemmin kuin joidenkin 89vuotiaiden juoppojen! Miksi tyttö jolla koko elämä edessä ja josta hän olisi voinut saavuttaa niin paljon. Miksi? En vain voi käsittää! Voi kun suo ois voinu auttaa jotenkin..

Emme nähneet kun silmäsi suljit,
emme jäähyväisiä lausua voineet.
On lähdön hetki salainen,
vain Luoja yksin tietää sen.

Äitini muistutti minua. Mihinkään ei ole ratkaisua muuta kun puhuminen. Äidit, isät, siskot, mummit, kummit, psykologit, opettajat, kaverit, ystävät.. Niitä on monia joilta apua saa! Uskaltakaa vaan rohkeasti pyytää.. Apua ei voi saada jos ihminen ei sitä pyydä.

torstai 20. kesäkuuta 2013

"elämää, emme pysty määräämään.."

Vietin yhden elämäni parhaista viikoista taas!
Monta kokemusta rikkaampana, monta uutta ystävää saaneena, monta laulua laulaneena ja monta sketsiä näytelleenä palasin eilen kotiin haikein mielin! :---(
Olin siis riparilla isosena ja siellä oli ihan loistavaa!<3 Alku viikkohan oli aika kankea! Mutta silti!! Mahtavuutta!<3 Mutta nyt kuvia! Kuvia ei ole mitenkään muokattu eikä muuta koska niissä on itsessään jokaisessa sitä jotain! :---) Nyt kuvat!